Skip to main content

We have a tailored site for international audiences

Blogi
Juuso Paulasuo

Sales Executive

Oliko verkkokauppaostos ikävä yllätys - miten tunnistat valeverkkokaupan?

Verkko-ostamisen huippukausi on edessämme: Single’s Day, Black Friday, Cyber Monday ja monet muut alennus- ja tarjouspäivät alkavat marraskuun aikana ja jatkuvat tammikuun puoliväliin asti. Tämä tarkoittaa sitä, että maksutapahtumien volyymit lähtevät taas nousuun ja samalla riski joutua huijauksen uhriksi kasvaa. Huijarit, jotka kohdistavat iskuja kauppiaisiin, ovat jo lähes arkipäivää, mutta mitä jos kyseessä onkin kauppias, joka yrittää huijata kuluttajia?

# Mikä on valeverkkokauppa?

Yleensä verkko-ostokset alkavat yksinkertaisella hakukonehaulla, esimerkkinä kuluttaja kirjoittaa hakukoneeseen ”halvat lenkkarit” tai ”lahjaideoita lapsille”. Verkkokauppiaat käyttävät paljon rahaa, aikaa ja vaivaa digitaaliseen mainontaan, jotta juuri heidän tuotteensa näkyvät haussa ensimmäisenä. Tavoite on hyvin yksinkertainen: saada asiakkaat houkuteltua kauppaan ja siten ostamaan tuotteita.

Samaa metodia voidaan käyttää myös rikollisiin toimiin: valeverkkokauppa voi mainostaa omia tuotteitaan hakutuloksissa sekä sosiaalisessa mediassa ja se on, valitettavaa kyllä, kasvava trendi. Rikollisen kauppiaan tavoitteena on saada tietoonsa asiakkaan luottokortti- ja henkilötiedot, ja samalla he tienata myymällä väärennettyjä tuotteita kaupassaan.

Huijarit käyttävät siis täysin samoja metodeja, kuin luotettavat isot brändit saadakseen uusia asiakkaita. Ensivilkaisulla kauppa voi olla hyvinkin vakuuttava ja luotettavan oloinen, vaikka hinnat ovatkin alhaisemmat kuin kilpailijalla. Tarkkasilmäinen kuluttaja kuitenkin huomaa pian kyseessä olevan valeverkkokauppa. 

# Pöytälaatikkoyrityksiä ja väärennettyjä brändejä

Tyypillinen valeverkkokauppakauppa on rakennettu suurin piirtein näin:

  • Huijarit luovat uuden yritykset ja rekisteröivät sen kotimaahansa. Seuraavaksi he rekisteröivät tytäryhtiön joko Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan.
  • He käyttävät tätä tytäryhtiötä voidakseen hankkia kaikki tarvittavat palaset mitä verkkokaupan avaamiseen tarvitaan, kuten verkkokauppa-alustan ja maksujenvälityspalvelun.
  • Tällä huijaukseen käytettävällä yrityksellä on harvemmin mitään tekemistä itse brändin kanssa, jota valeverkkokaupassa käytetään. Pöytälaatikkoyritystä käytetään lähinnä palveluntarjoajien huijaamiseen, kun taas väärää brändiä käytetään kuluttajien huijaamiseen.
  • Tuotekuvat ja -kuvaukset varastetaan muista verkkokaupoista. Usein huijarit saattavat jopa tehdä markkinatutkimusta, jotta he osaavat asettaa hinnat oikealle tasolle.
  • Ostoehdot, palautusehdot ja muut lakitekstit ovat yleensä kopioitu muista verkkokaupoista tai konekäännetty. Yritystiedot eivät ole aitoja eikä niiden perusteelta saa yhteyttä verkkokaupan perustaneeseen yritykseen. Huijarit vaihtoehtoisesti joko keksivät kaikki tiedot päästään tai varastavat olemassa olevan yrityksen tiedot.

Kun valeverkkokauppa on saatu teknisesti valmiiksi, voi itse myynti alkaa: huijauskauppa julkaistaan ja sitä aletaan mainostaa hakukoneissa ja sosiaalisessa mediassa. Monet kaupat käyttävät sosiaalisen median vaikuttajia saadakseen lisää seuraajia, uskottavuutta ja asiakkaita kauppaansa. Kauppaa voidaan myös mainostaa erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä ja keskusteluissa.

# Saat toimituksen ovellesi, mutta et sitä mitä tilasit!

Miksi nähdä kaikki tämä vaiva, kun huijari voisi vain luoda yksinkertaisen verkkosivuston ja kalastella luottokorttitietoja sitä kautta? No, huijarit tekevät myös tätä, mutta tämänlaiset huijaussivut ovat helpompia tunnistaa kuin huolellisemmin tehdyt valeverkkokaupat. Kun kauppa on tunnetulla alustalla ja siellä on luotettava maksujenvälityspalvelu, on huijauksen onnistumisprosentti suurempi.

Mitä tapahtuu itse ostoksen jälkeen? 

Valeverkkokauppa saattaa toimittaa asiakkaalleen jonkun tuotteen, mutta se on mitä luultavammin jäljennös, väärennös tai jotain ihan muuta mitä tuotekuvauksessa luki. Hopeakorut ovatkin nikkeliä, lasivaasi muovia ja luksustennarit koossa 42 ovatkin lipokkaat koossa 36. Huijarit saavat rahaa myymällä näitä näennäisen edullisia tuotteita korkealla katteella, sillä lähetetyn tuotteen valmistuskulut ovat huomattavasti pienemmät kuin aidon vastaavan.

Nykypäivän kuluttajat ovat tottuneita pikamuotiin eivätkä välttämättä edes jaksa tehdä reklamaatiota saamistaan tuotteista. Mutta mikäli he päättävät tehdä reklamaation, saattavat he joutua uuden huijauksen uhriksi. Huijauskauppa saattaa pyytää rahaa palautusta varten tai asiakkaan luottokorttitiedot voidakseen palauttaa rahat tilille, tämä on luonnollisesti osa huijausta. Myös henkilötiedot ovat vaarassa tässä vaiheessa.

# Mistä tietää onko kyseessä aito vai valeverkkokauppa?

Mikäli huomaat liian myöhään että kyseessä olikin huijaus, saatat menettää paljon enemmän kuin lenkkareiden hinnan etenkin jos olet syöttänyt luottokorttitietosi kaupan tilauslomakkeelle. Huijarit käyttävät huomattavasti aikaa ja rahaa näiden huijauksien rakentamiseen, mutta nekään eivät ole aina täydellisen onnistuneita.

Useita erilaisia pieniä merkkejä tarkkailemalla, saa nopeasti selville, onko kyseessä aito merkkiliike vai huijareiden avaama kauppa.

  • Tarkkaile kaupan kieltä. Tyypillisesti englanti, saati sitten suomi, ei ole huijareiden äidinkieli, joten he käyttävät usein konekäännöksiä. Mitä pienempi maa on kyseessä, sitä huonompilaatuinen käännös on.
  • Painostaako kauppa ostamaan tuotteen? Monessa tapauksessa kauppa saattaa mainostaa, että tarjous on voimassa vain tietyn ajan ja siten painostaa kuluttajaa ostamaan tuoten nyt tai kohta se on myyty. Näin ihminen saadaan stressaantuneeksi ja tekemään päätös pikaisesti. Samaa kikkaa käytetään myös lukuisissa muissa huijauksissa. 
  • Yrityksen yhteystiedot ja lakitekstit tarkistamalla selviää paljonkin kaupan luotettavuudesta. Asiallinen kauppa kertoo kaikki yhteystiedot, asiakaspalvelun tiedot, Y-tunnuksen ja muut tärkeät tiedot. Mikäli huijauskaupasta nämä löytyvät ovat ne usein heikkolaatuiset tai varastettu toisen kaupan sivuilta ja tiedoissa on usein ristiriitoja.
  • Liian halvat hinnat ovat myös useimmiten merkki huijauksesta. Mikäli 100 euron lenkkarit saakin 15 eurolla, on kyseessä mitä luultavammin huijari. Alennuksia löytyy aina, mutta yksikään verkkokauppa ei myy jatkuvasti koko valikoimaansa poistohinnoin.
  • Miten kauppa käsittelee maksut? Omia korttitietoja ei kannata koskaan syöttää itsetehtyyn lomakkeeseen. Mikäli kauppa käyttää tunnettua maksujenvälittäjää, kannattaa tarkistaa esimerkiksi kauppiaan nimi, Y-tunnus ja muut tiedot ja verrata niitä maksulomakkeen tietoihin.

On aina parempi olla varuillaan kuin tehdä hätäisiä päätöksiä tai ostoksia. Mikäli kauppa vaikuttaa epäilyttävältä on parempi poistua sen sivuilta.

# Kuka on vastuussa?

Mitä nopeammin huijari jää kiinni, sitä helpompaa on palauttaa ihmisten rahat ja pelastaa vääriin käsiin joutuneet tiedot. Mitä kauemmin toiminta saa jatkua, sitä vaikeampaa on palauttaa rahat, sillä ne ovat jo kauan sitten vaihtaneet omistajaa.

Vastuun määrittäminen ei ole kuitenkaan yksioikoinen asia. Suomessa huijaukset tulee aina ilmoittaa poliisille, mutta on epäselvää, minne phishing-yritykset ja kuluttajiin kohdistuvat huijausyritykset pitäisi ilmoittaa – siis jo ennen kuin mitään rikosta on edes tapahtunut.

Oleellista onkin saada huijarit kiinni jo heti heidän prosessinsa alussa eli kun he ovat vasta avaamassa valeverkkokauppaa. Tällöin verkkokauppa-alustat, maksuyhtiöt ja sosiaalinen media ovat oleellisia pelureita: tutkimalla asiakkaan taustat kunnolla, on heidän mahdollista estää huijareiden toimenpiteet.

Siinä vaiheessa, kun kauppa on jo auki, voi sen sulkeminen vaatia useita valituksia. Tämän kaltaiset huijaukset ovat uuden tyyppistä rikollisuutta etenkin suomalaisiin kohdistettuina, eikä niiden kiinnisaamiseksi ole vielä suunniteltuna selkeitä ohjeita tai prosesseja. 

Poliisia asia saattaa kiinnostaa vasta sitten, kun ensimmäinen uhri on tehnyt rikosilmoituksen huijauksesta. Asiaa hankaloittaa entisestään se, että kaupan kotimaa voi olla eri mikä uhrin kotimaa on. Kansainväliseen verkkokauppa-alustan tarjoajaan on haastavaa ottaa yhteyttä, etenkin ihmiselle, joka ei tunne alaa.

Yrityssuhteiden luomisessa onkin tärkeää tunnistaa oma asiakkaansa. Tämä koskee erityisesti verkkokauppa-alustoja sekä maksupalveluiden tarjoajia. Maksupalveluntarjoajan tulee tehdä kattava KYC- sekä AML-tarkastus, sillä rahan siirtäminen on kiellettyä ilman näitä tarkistuksia. Mikäli valeverkkokauppa pääsee näiden tarkistuksien lävitse tai pystyy vastaanottamaan maksuja ilman näitä tarkastuksia – on palveluntarjoaja tehnyt virheen prosessinsa aikana.

# Kuinka taistella alati kehittyviä huijauksia vastaan?

Sopivien työkalujen puute ei saisi olla syynä sille miksi huijarit voivat jatkaa laitonta toimintaansa. Liian usein yritykset luottavat asiakkaan itsensä antamiin tietoihin ilman että niitä tarkistetaan kunnolla luotettavista tietolähteistä.

Mikäli palveluntarjoajalla on selkeä kuva siitä ketkä kaupan taustalla toimivat, on huijarin lähes mahdotonta saada kauppaa toimintaan. Tämän kuvan saamiseksi tarvitsee yritys laaja-alaiset tietolähteet. Anonymiteetin poistaminen vie huijareilta heidän tärkeimmän aseensa: he eivät voi enää toimia sumuverhon takana.

Verkkokauppa-alustojen tarjoajat taas voivat tarkistaa liian monimutkaisilta näyttävät yritysrakenteet helpommin. Selkeä investointi verkkokauppojen taustojen tarkastamiseksi maksaa itsensä nopeasti takaisin, ja tarjoaa samalla turvallisemman ostokokemuksen kuluttajille!